Olen pahoillani, kengu, olet herkullinen!

Pitkästä aikaa! Jatketaan siis sieltä mihin jäätiin viimeksi.
Joskus viime keväänä kävi huushollimme toiseksi karvaisin asukas ostamassa lihaa paikallisesta lihapuodista, mukaan osui ansiokas valikoima herkullisia paketteja - sekä tämä oudompi tuttavuus. Kenguru.
En ole aiemmin edes tullut ajatelleeksi kengurun syömistä, vaikka kaikenlaisia ihmeellisiä eläimiä sitä näkee aika ajoin tarjoiltavan ruokaravintoloissa. No, liha oli lyöty tiskiin, joten käsiksi oli käytävä!

Yhdessä tuumin päätimme paistaa kengurufileet peruspihveiksi, jotta pääsemme maistelemaan kengulihaa omimmillaan. Voita, ripaus suolaa ja pippuria - nam! Liha kypsyi nopeasti ja muistutti jotakuinkin väriltään ja koostumukseltaan naudan sisäfilettä.

Seuraksi lautaselle ripeästi valmistunut fetasalaatti, ja viipale jyväpaahtista.
Maistui!

Olen muuten oppinut pihvinpaistamisen isältäni. Isänpäivä tuli ja meni, mutta sopii kai isällisiä neuvoa arvostaa muinakin vuodenpäivinä - kiitti iskä! Olemme sitä sorttia, joka paistaa pihvin ensin mediumiksi, sitten maustaa ja antaa sen hetken levähtää ennen tarjoilemista.

Suklainen viskikakku

 

Tässä huushollissa syntymäpäiviä osuu vain kaksi vuoteen, joten tartun aina innokkaasti tilaisuuteen leipoa kakkua. Tällä kertaa sankari toivoi Guinness-kakkua, jota leivoin viime vuonna samaan aikaan, mutta itse muistelin lämmöllä kaksissa edellisissä tupaantuliaisissa suunnattoman suosion saavuttaneita Chocochilin Whisky&peanut butter cupcakeja.

Tarjoutui siis tilaisuus vähän väännellä ja käännellä tuttuja reseptejä! Pohjaksi löysin lupaavasti otsikoidun World's easiest chocolate cake-reseptin, johon olisi ohjeen mukaan uponnut bourbonia. Korvasin bourbonin pokkana Caol Ila-viskillä (kun olin ensin kysynyt luvan), vähensin vähän sokerin määrää ja lainasin kuorrutteen ohjeen Nigellan edellä mainitusta Guinness-kakusta. Tulos on makea, viskin ja suklaan makuinen, kostea ja jääkaapissa ainoastaan paraneva herkku; viskisuklaakakku.

 

 

Suklainen viskikakku

n. 200 g tummaa suklaata (tässä oli Fazerin tummaa leivontasuklaata)

170 g suolatonta voita

3,5 dl vahvaa kahvia 

n. 5rkl viskiä 

2 kananmunaa

1 tl vaniljasokeria

n. 6 dl vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa 

1/4 tl suolaa

n. 3,5 dl sokeria

 Aloita kaikki kääntämällä uuni lämpiämään 175-asteeseen. Tämä kakku on mudcake-tyyppinen rakenteeltaan, joten tarkoitus ei ole missään nimessä paistaa sitä kypsäksi saakka!
Seuraavaksi käsittele joko yksi n. 30 cm kakkuvuoka tai kaksi pienempää, jos haluat tehdä koottavan version. Pohjusta ensin vuoka leivinpaperilla, voitele ja jauhota. Vuoraa sitten vielä pohja foliolla, kakkutaikina on todella vetistä, joten se saattaa karkailla saumoista.
Noniin, sitten kakun kimppuun!

Sulata suklaa ja voi kattilassa tai paistinpannulla melko pienellä lämpötilalla, lisää vahva kahvi ja sekoita kunnes seos on ihanan samettisen tasaista ja tuoksuu taivaalliselle. Sen jälkeen nosta kattila tai pannu pois liedeltä ja malta antaa jäähtyä n. 10 minuuttia. Seuraavaksi mukaan vatkattavat kananmunat nimittäin saattavat ikävästi kypsyä turhan kuuman liemen kanssa! Niin, vatkaa siis seuraavaksi mukaan viski (lisäsin runsaalla kädellä, onhan sankari viskin suuri ystävä..) kananmunat ja vaniljasokeri. Sekoita jauhot, sokeri (jonka määrää voisi mielestäni vieläkin vähentää helposti!), leivinsooda ja suola. Klimppien välttämiseksi voit käyttää vaikkapa jauhosihtiä kun yhdistät jauhot suklaa-viski-kahviliemeen. Kaada syntynyt hieman paksumpi liemi kakkuvuokaan tai -vuokiin, ja paista uunissa n. 45min tai kunnes kypsyys on mielestäsi sopiva. Tämä vaatii vähän arvuuttelua, mutta kokemus mutakakkujen paistamisesta helpottaa arviointia. Keskustan pitäisi jäädä juuri sopivan hyllyväksi..

Anna kakun jäähtyä huumaavasta tuoksusta huolimatta kylmäksi ennen kuin kuorrutat sen, muuten käy huonosti! 

Kuorrute (Nigellan mukaan)

300 g tuorejuustoa (tässä Philadelphia) 

150 g tomusokeria

125 ml kuohukermaa

(lisäsin tähän vielä kaiken kukkuraksi n. 1 tl hunajaa) 

Aloita tuorejuustosta, vatkaa sitä hieman kunnes se on tasaista. Lisää sitten vähitellen tomusokeri, ja lopuksi hissukseen myös kerma ja halutessasi hunaja. Vatkaa kunnes koostumus on mielestäsi sopivaa.

 

 

Tämä kakku säilyy jääkaapissa helposti jopa viikonkin, ja kehtaa vielä parantua vanhetessaan. Tarkoitan siis, jos sen kykenee jättämään rauhaan niin pitkäksi aikaa.. 

Paheellinen (tuore)puuro

  

Ajatus trendikkäästä tuorepuurosta on pyörinyt päässäni jo hetken aikaa. Jokin tuossa etuliitteessä "tuore-" sen tekee. Ja onhan tuo muodikas puurotyyppi ollut paljon pinnalla viimeaikoina. Sitäpaitsi tämä tuorepuuro on selvästi mitä mukautuvaisin puurolaji, sen verran moninainen on löytämäni reseptikirjo ollut. 

Eilisiltana tartuin vihdoin tuumasta toimeen, ja kehittelin oman – vähän vähemmän hyveellisen puuroni. Noudattelin useimmista tuorepuuroresepteistä tuttua kaavaa aineiden määrien kanssa, ja tulos oli koostumukseltaan mainio. Maku oli sopivan kaakaoinen, mutta raikas, kenties kiitos jugurtin. Kaakaossa jota käytin on mukana myös rahtunen sokeria, joten en lisännyt puuroon enempää makeutusta. Eikä se mielestäni sitä kaipaillutkaan.

Siispä, suklaa-banaani tuorepuuro - olkaa hyvät!

Suklaa-banaani tuorepuuro

1dl omenamehua

1dl turkkilaista jugurttia

1dl kaurahiutaleita

reilu ruokalusikallinen kaakaojauhetta 

puolikas kypsä banaani 

Sekoita aineet, ja jätä jääkaappiin tekeytymään yön yli. 

Tyhjätaskun banaaniletut

Sain tämän lettu eli oikeammin lätty reseptin jo aikaa sitten siskoltani kaukaa Chilestä, paikallisilla mitoilla: "pari munaa, vähän jauhoja, banaania ja tuli siihen ehkä maitoakin". Kokkailustakin on jo ehtinyt kulua tovi, nämä paistettiin kylmän talvipäivän piristeeksi ja nyt ollaan jo keväässä hyvinkin.

Banaanilettujen ohjeita löytyy pilvin pimein hakukoneella, eikä kaikkiin edes tule jauhoja!
Kaikkia yhdistää kuitenkin kananmunat ja ennen kaikkea tärkein – äärimmäisen kypsä banaani. Mitä kypsempi ja ruskeampi, sitä parempi! Ainoa huono puoli tässä hävyttömän helpossa ja edullisessa reseptissä on se, että silmäilen kaikkia ylikypsäksi ehtineitä banaaneja lättysilmin. Kuvan satsi syötiin suklaakermavaahdon kanssa.
Suosittelen.

Tyhjätaskun banaaniletut

1-2 kananmunaa 

1-2 dl vehnäjauhoja

1 muussattu kypsä banaani

makeutukseksi halutessa hunajaa tai sokeria maun mukaan

Silmänruokaa (tai mistä inspiraatio blogiin joskus versoi)

 

Olen nautiskelija, ja ruoka on minulle ennen kaikkea nautinto. Pohdiskelin ääneen joku päivä, kuinka mahtavaa olisi, jos voisin suhtautua syömiseen vain jonkinlaisena hengissäpysymisen välineenä. Vaan se on mahdotonta.
Eikä rakkauteni notkuviin pöytiin ja poriseviin patoihin ole yllätys, meidän perheessä on aina nautiskeltu näistä asioista ennen kaikkea yhdessä ja mahdollisuuksien mukaan pitkään ja hartaasti. Ajatuksissani ruoka on ehdottomasti yhtä kuin yhdessäolo, nauru, hyvä olo ja jakaminen. Huono, kelvoton ruoka, joka pitää syödä kiireessä vain siksi että on nälkä suorastaan kiukuttaa. No, on tästä lemmestä seurannut ongelmiakin. Myönnän aivan avoimesti lohduttautuvani ruualla: "hyvä ruoka – parempi mieli". Tähän ongelmaan auttaa tietenkin jo se, että tunnistaa tapansa ja reagoi tarpeen vaatimalla tavalla. Täytyy keksiä muitakin keinoja tulla paremmalle tuulelle kuin suklaa.. edes useimmiten.
Tykkään siis ruuasta, tykkään syömisestä, mutta tykkään myös erityisesti siitä miltä ruoka näyttää. Joskus teininä tein pitsapohjaa äiskäni kanssa, ja levittäessani tomaattipyrettä pohjalle lusikalla äiskäni tokaisi: "Ei siitä oo tarkoitus mikään taideteos tulla!". Vaan kun on! Visuaalisuus on puoli ruokaa. Kaunis annos on herkku jo ennen kuin siihen edes koskee. Onhan tämä toki selvää pässinlihaa, kaikkihan valikoivat jatkuvasti ruokansa kaupassakin sillä perusteella mikä näyttää tuoreimmalta ja parhaimmalta (näin muuten syntyy myös paljon hävikkiä, osta joskus myös ruma hedelmä!). Ruoka myös näyttää kauniilta jo valmistusvaiheessa. Voinokareet, suola- ja sokerikiteet, värikkäät juurekset, kiemurainen pasta.. Tässä oli se ajatus, miksi halusin perustaa ruokablogin. Tarjoillakseni myös silmänruokaa.

Muisto kesästä, sitruunapiirakka

 

 

Sitruunapiirakka

Pohja
n. 100g voita
n. 1 paketti murennettuja Digestive-keksejä
½ dl kylmää vettä(raastettua sitruunankuorta) 

Täyte
3 tai 4 sitrunaa
n.2 dl sokeria
3 keltuaista
1 kananmuna
n. 80-100 gr voita
1 tl maizenaa tai perunajauhoja
vaniljasokeria
170g kreikkalaista jugurttia

Aloita sekoittamalla viileä voi ja muut pohjan ainekset keskenään. Painele murenat irtopohjavuuan pohjalle ja reunoille esimerkiksi lusikkaa tai juomalasia käytellen. Laita sitten pohja jääkaappiin tai pakkaseen siksi aikaa kun odottelet uunin lämpiämistä 175 asteeseen. Kun uuni on lämmin, paista pohjaa n. 20-30min kunnes se on saanut väriä. Tämän jälkeen pohjan täytyy antaa jäähtyä kunnolla vaikkapa avonaisen ikkunan raossa -  varo piirakkavarkaita! 
Valmista pohjan jäähtyessä täyte, aloita raastamalla sitruunojen kuoret varoen osumasta valkeaan osaan (se on ikävän makuinen). Purista sitten sitruunoista mehu kattilaan, sekoita siihen sokeri, keltuaiset ja kananmuna. Kuutioi voi, mutta anna sen odottaa vielä kun sekoittelet sokeri-keltuais-kananmuna-sitruunamehu seosta kattilassa matalahkolla lämmöllä n. 5-10min. Tämän jälkeen voit lisätä voikuutiot vähitellen, sekoitellen. Lopuksi lisää jugurtti, ja sekoita. Kattilasi on nyt täynnä ihanaa sitruunahuttua! Sen voit kaataa jäähtyneen piirakkapohjan päälle ja hieman tasoitella jos tarve vaatii. Tämän jälkeen piirakka käy uunissa, kunnes se on hyytynyt ja saanut väriä pintaan, tämä vie ehkä n. 40-60min. Koristele piirakka halutessasi tomusokerihunnulla. 

Chilejä, kuulumisia ja chilien kuulumisia

Niin kuin aiemmassa postauksessa mainittiin, tämä pieni kuvakeittokirja oli joskus samalla nimellä olemassa eri osoitteessa. Vanha blogi ja sen myötä vanhat postaukset hävisivät tilinvaihdoksen myötä, kun yhdistin kaikki toiminnot saman tunnuksen alle osaamatta siirtää vanhoja postauksia. Ehkä se ei edes ole mahdollista? Mennyttä kuitenkin ovat!
Tuo blogi oli kuitenkin jo hyvän aikaa ollut aika hiljainen. Nyt syksyn tullen ja osoitteenmuutoksen myötä on hyvä yrittää taas puhaltaa kipinää bloggailuharrastukseen.
Totta tosiaan, osoitetta vaihtoivat sekä blogi että aiemmin keväällä myös bloggailija itse. Sen jälkeen aikaa onkin tuhraantunut remontointiin, muuttamiseen, järjestelyyn – kaiken muun elämän ohella. Uudesta keittiöstä seuraa kenties ihan omakin päivityksensä, niin kiva siitä lopulta tuli.
Vuosi sitten ryhdyin myös hetken mielijohteesta, ja viheriäisten eläväisten ystävänä, kasvattelemaan pienimuotoisesti chilejä. Nuo ensimmäisen vuoden kasvit ovat jotakuinkin jo vainajia, muutamaa lukuunottamatta. Nuo muutamat kyllä ovatkin sitten tänäkin syksynä tuottaneet melko runsaan sadon maukkaita mietoja chilejä – chilien ystäväksi kestän huonosti tulisia ruokia. Noita palkoja onkin nyt saatu pakkaseen talven varalle hyvä määrä. Tällä hetkellä ikkunalaudalla yrttien naapurissa kasvaa ja kukkii myös kaksi kaupan habaneron siemenistä idätettyä kasvia (kuvassa toinen). Hedelmiä niistä tuskin tulee, mutta hoivaa saavat silti.
Jos hiljaisilta ajoilta jotain hyvää on jäänyt käteen, niin ainakin läjä reseptejä jotka odottavat joko ensikokeiluaan tai santsikierrosta. Näistä on hyvä jatkaa!